Suomalaisia tomaatteja 0,99€ / kg

Jos häneltä kysyttäisiin, hän kertoisi nauttivansa sauvakävelystä. Tupakointia hän on yrittänyt lopettaa. Kirjoja hän lukee silloin tällöin. Sen lisäksi hän pitää teatterista. Nämä asiat hän on miettinyt valmiiksi tarkkaan.

Sauvat nojaavat eteisen seinään, mutta lenkillä hän ei ole käynyt muutamaan kuukauteen. Eihän nyt viitsikään, kun on niin kylmäkin. Tupakkalakkoa jatkui ehkä parisen viikkoa eikä hän muista, milloin olisi viimeksi lukenut kokonaisen romaanin.

Teatterin hän mainitsee vain siksi, että kävi viime kuussa katsomassa stand up-komiikkaa; lapset ostivat lipun syntymäpäivälahjaksi. Sitä ennen - ei koskaan.

Hän on ensisijaisesti äiti ja vaimo. Hän pyörittää arkea, valmistaa ruokaa, siivoaa kotia ja turhautuu siihen, ettei kukaan muista kiittää häntä. Elämän sisällön muodostavat lauantain seitsemän numeroa ja kolme lisänumeroa, tarjoustuotteiden ostaminen supermarketeista sekä kerrostalonaapureiden tekemisten katseleminen neljännen kerroksen vihreiden pimennysverhojen takaa.

Kotia hän sisustaa ahkerasti, selaa alan liikkeiden katalogeja, järjestää huonekalut uudelleen kerran vuodessa ja tarvitsee aina uutta säilytystilaa.

Kotiinsa hän tilaa sanomalehden ja MeNaiset, joita hän lukee kahvikuppinsa ääressä. Sen lisäksi hän täyttää ristisanatehtäviä ja katsoo televisiosta ainakin Emmerdalen.

Ystäviä hän ei ole nähnyt aikoihin.

Mennessään illalla nukkumaan hän lukee kunnes silmät alkavat painua kiinni, nukahtaa herätäkseen aamulla samaan rutiiniin.

Hämeenlinna 186 km

Helmikuu
pakkasta seitsemän astetta

Niihin aikoihin elin pelkillä appelsiineilla

Kekkosenkatu
Atk-ohjelmoijan lämpimät sormet ihollani
Televisiossa mainoskatkojen välissä Greyn Anatomiaa
eikä hetkeäkään irti sinusta

Ennen kuin nyt

Kuulokkeissa
Anna Puu laulaa siitä, mitä joskus oli
Hankala hengittää kun muistan
kosketukset
kuiskaukset
typerän naurusi
ja sen kuinka suljit oven nenäni edestä

Vihreät kenkäni löivät askelteni tahtia
kadotessani elämästäsi

Takaisin tässä
Kokemäenjoen rannalla
Hämeenlinnaan on ikuisuus
enkä ole koskaan
rakastanut sinua yhtä kipeästi kuin nyt

Perfektionisti runoilee vain pöytälaatikkoon

Minulle kirjoittaminen merkitsee inspiraatiota, mustetahraisia sormia, ajantajun kadottamista sekä näppäimistön naputtelun tuttua ääntä. Olen tottunut kuljettamaan muistikirjaa mukanani, runoilemaan pöytälaatikkoon ja purkamaan ajatuksiani päiväkirjaan.

Voin siis nostaa kädet ylös ja myöntää, että olen kiinnostunut kirjoittamisesta; kyse on miellyttävästä prosessista joka alkaa tyhjän paperin kammosta kunnes sanat alkavat hiljalleen valua paperille. Ruokin harrastusta tuottamalla tekstiä lähes päivittäin, sillä minulle on tärkeää että kirjoittamisessani pysyy vire yllä. Pyrin myös lukemaan paljon, vaikka opiskelujen myötä aikaa kaunokirjallisuuden lukemiselle ei tunnu löytyvän yhtä paljon kuin ennen.

Suuremman luokan kipinä aiheeseen syntyi ala-asteella, kun aloin harrastaa kirjeenvaihtoa. Ystävyyssuhteiden luomisen kautta kirjoittamiseen syntyi positiivisia mielikuvia. Ajan kuluessa harrastus laajeni hiljalleen, ja nyt minulla on sekä laatikoissa että tietokoneen tiedostojen uumenissa tekstinpätkiä ikuisen mietintämyssyn alla.

Vaikka olen oppinut ilmaisemaan itseäni sanoilla, minua harmittaa etten osaa pysyä yhdessä ideassa kauaa ja jalostaa sitä pidemmälle. Pikemminkin kirjoitan sekalaisia lauseita yhteen pötköön ja toivon, että niistä joskus syntyisi jotain valmiimpaa. Tuntuu että minulla on ideoita kaaosmainen kasa, jota en osaa hallita.

Suurin haasteeni on kuitenkin itsekriittisyys, sillä tekstini suhteen olen parantumaton perfektionisti. En ole tottunut näyttämään tekstejäni muille, ja toivon tämän opintojakson palautteen myötä rohkaistuvani kirjoittamaan enemmän. Haluan oppia nauttimaan kirjoittamisesta pohtimatta tekstin laatua liian ankarasti sekä löytää oman kirjoitustyylini.

Perfektionismi kuriin ja kaaos hallintaan. Siinä on tarpeeksi opeteltavaa yhdelle opintojaksolle.