Päätös

Astuessani ahtaan ja savuisen baarin ovesta ulos ympäröi raikas kesäyön ilma minut syleilyynsä. Sytytän tupakkani, vedän ensimmäiset henkoset hitaasti ja rauhallisesti. Tarkastan peilikuvani, musta mekkoni näyttää tänään tyrmäävän hyvältä. Sotken alkuillasta tupeerattuja hiuksiani entisestään ja näytän peilikuvalleni kieltä.

Jalkani alkavat kuljettaa minua kaupungin keskellä sijaitsevaa puistoa.

Kävelen jalkakäytävän reunalla tasapainotellen. Ympärilläni juoksee nuoria huumaantuneena onnesta sekä vapaudestaan. He kirmaavat kesäyön riennoissa, luomassa jälleen uusia ikimuistoisia hetkiä joille nauraa ystävien kanssa talvi-iltojen pimeinä tunteina. Kesäheilat, rakastumiset, kuplivat siiderihumalat, aurinkolasit, terassit, hiertymät jaloissa korkokengistä, nikotiinin kellastamat sormet. Valvomista yöt ja nukkumista päivät.

Riemu ottaa minustakin hetkeksi vallan. Saatan kuvitella olevani toinen tyttö jossain kaukana, eri elämäntilanteessa ehjempänä ja onnellisempana. Horjuen riisun korkokengät jalastani, hyppään autiolle autotielle ja huvittelen jonkin aikaa juoksemalla paljain jaloin keskellä tietä. Humala saa olon kevyeksi eikä minusta ole vuosiin tuntunut tältä.

Eikä minusta ole vuosiin tuntunut tältä.

Sisäistäessäni ajatusta räpyttelen hetken silmiäni. Ennen kuin ehdin estää sitä alkavat kyyneleet valua, yksi kerrallaan ne tippuvat poskilleni salakavalasti aurinkolasieni takaa. Ripsiväri maalaa poskille jokiuomia, suu vääntyy hieman alaspäin ja olkapäät alkavat vavahdella. Peruutan jalkakäytävän reunalle, istahdan varjossa viilentyvälle asfltille ja annan vuosia pidätellyn itkun tulla kyynel kerrallaan ulos.

Niiskutan, hengitykseni vavahtelee enkä ole koskaan ollut näin helpottunut sekä kaunis kun nyt. Annan vanhan kuoreni murentua edessäni, hajota yksi kerrallaan kootakseni palasista jotain uutta. Kyyneleiset kasvoni kääntyvät katsomaan vasemmalle, auringon viimeisten säteiden kirkkaus osuu silmiini. Hymyilen.

Tänään en palaa kotiin. Tänään löydän jonkun, joka osaa koskettaa minua satuttamatta.

Kohtauspaikkoja

Kohtauspaikkana asfalttikaupunki, tarkemmin sanottuna pieni savuinen baari keskustassa. Metelissä ihmiset huutavat tullakseen kuulluiksi, kassakone kilahtelee tiskin takana, puutuoleista lähtee riipivä ääni kun ihmiset nousevat ylös lähteäkseen pois tai käydäkseen tupakalla.

Minä en kuitenkaan saa silmiäni irti heistä. Raivostuttavaa.

Tekisi mieli tarttua tyttöä hartioista ja ravistella hänet hereille.

Erään kiharahiuksisen pojan silmät ovat seuranneet häntä lakkaamatta koko illan, mutta tyttö vain litkii tyytyväisenä ja rentoutuneena imelää karpalolonkeroaan eikä huomaa.

Itse en muista rentoutuneeni viimeisen kuukauden aikana kertaakaan. Kannan alituista ahdistusta pystymättä täysin jäljittelemään sen syitä. Paino harteillani kasvaa päivä päivältä, enkä kestäisi enää katsella yhtäkään onnellista kohtausta. Vihaan onnellisia loppuja, koska minulla ei ole koskaan ollut sellaista. Tarkemmin ajateltuna toivon tällä hetkellä loppua enemmän kuin onnea.

Otan kolme hidasta kulausta juomastani ja huomaan, että kiharahiuksinen vilkuilee taas nurkkapöydän suuntaan hoiperrellessaan miesten vessasta ulos.

Ahdistukseni kasvaa, tunnen sen tykyttävänä tunteena rinnassa. Pidän aurinkolaseja sisälläkin, sillä minussa on alistetun naisen merkkinä mustelma silmän ympärillä. Tärisevät kädet hapuilevat laukkua sillä tarvitsen helpotusta nikotiinivajeeseeni.

- Moi, mitä Johanna?

Laukkuni tippuu lattialle. En ole huomannut kiharahiuksisen päässeen metsästämänsä tytön juttusille, he seisovat vieressäni ja saatan haistaa molemmista löyhkäävän innostuksen. Minua alkaa oksettaa ja yritän silmä kovana tuijottaa eilistä sanomalehteä, mutta pakoon en pääse.

Tytön äänestä paistaa kevyt hämmennys.

- Moi, no mitäs tässä. Kunhan tulin tyttöjen kanssa viettämään iltaa.

Paskanjauhantaa, kyräilyä, verbaalista tanssia toisen ympärillä. Korvissani soi pakenemiskäsky kun he alkavat puhua festareista, bändeistä, musiikista. Verbaalinen tanssi käy rohkeaksi, uskaliaammaksi. Voin jo nähdä mielessäni kiharahiuksisen suutelevan tyttöään, päässäni alkaa kohista, he kaatuvat sängylle ja kohina kasvaa-

Hetken ajan näen kaiken pyörivinä muotoina ja väreinä, haistan pelon ja muistan miltä nyrkin isku vasten ihoa tuntuu.

- ja palaan takaisin tänne missä olen. Hengitykseni on kiihtynyt ja haluaisin oksentaa. Alan jo nousta korkealta puujakkaraltani kun kuulen varovaisia ehdotuksia ensitreffeistä. Katsahdan tyttöön jonka silmät paljastavat hänen olevan vieraalla maalla, hän epäröi vastata, pohtii miksi kukaan hänen kanssaan haluaisi lähteä. Löydän tupakan, kävelen malttamattomana ovelle ja anelen mielessäni että tyttö kieltäytyisi. Haluaisin kääntyä ja kiljua että älä nyt saatana suostu.

Vain siksi että joku satu päättyisi onnettomasti. Omani kun ei koskaan alkanutkaan.