Minulle kirjoittaminen merkitsee inspiraatiota, mustetahraisia sormia, ajantajun kadottamista sekä näppäimistön naputtelun tuttua ääntä. Olen tottunut kuljettamaan muistikirjaa mukanani, runoilemaan pöytälaatikkoon ja purkamaan ajatuksiani päiväkirjaan.
Voin siis nostaa kädet ylös ja myöntää, että olen kiinnostunut kirjoittamisesta; kyse on miellyttävästä prosessista joka alkaa tyhjän paperin kammosta kunnes sanat alkavat hiljalleen valua paperille. Ruokin harrastusta tuottamalla tekstiä lähes päivittäin, sillä minulle on tärkeää että kirjoittamisessani pysyy vire yllä. Pyrin myös lukemaan paljon, vaikka opiskelujen myötä aikaa kaunokirjallisuuden lukemiselle ei tunnu löytyvän yhtä paljon kuin ennen.
Suuremman luokan kipinä aiheeseen syntyi ala-asteella, kun aloin harrastaa kirjeenvaihtoa. Ystävyyssuhteiden luomisen kautta kirjoittamiseen syntyi positiivisia mielikuvia. Ajan kuluessa harrastus laajeni hiljalleen, ja nyt minulla on sekä laatikoissa että tietokoneen tiedostojen uumenissa tekstinpätkiä ikuisen mietintämyssyn alla.
Vaikka olen oppinut ilmaisemaan itseäni sanoilla, minua harmittaa etten osaa pysyä yhdessä ideassa kauaa ja jalostaa sitä pidemmälle. Pikemminkin kirjoitan sekalaisia lauseita yhteen pötköön ja toivon, että niistä joskus syntyisi jotain valmiimpaa. Tuntuu että minulla on ideoita kaaosmainen kasa, jota en osaa hallita.
Suurin haasteeni on kuitenkin itsekriittisyys, sillä tekstini suhteen olen parantumaton perfektionisti. En ole tottunut näyttämään tekstejäni muille, ja toivon tämän opintojakson palautteen myötä rohkaistuvani kirjoittamaan enemmän. Haluan oppia nauttimaan kirjoittamisesta pohtimatta tekstin laatua liian ankarasti sekä löytää oman kirjoitustyylini.
Perfektionismi kuriin ja kaaos hallintaan. Siinä on tarpeeksi opeteltavaa yhdelle opintojaksolle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanaa että muilla näyttää olevan kirjoittamisen suhteen samanlaisia ongelmia kuin minulla joka on juuri tämä hirvittävä itsekriittisyys. Jossakin määrin se on hyvä asia, mutta ainakin minut se saa masentumaan sen verran että juuri aikaansaatu teksti heitetään roskakoriin tai painetaan vain delete nappia.
VastaaPoistaMutta kun noin kauan sinulla on kiinnostus kestänyt, niin varmasti taitojakin löytyy. Samat toiveet on minulla myös tämän kurssin suhteen. Minäkään en tekstejäni ole tottunut oikein kenellekään näyttämään, mutta ehkä sekin kurssin myötä muuttuu.
Ja kaikilla meillä se oma tyyli on, muuta tietä sen löytämiseen ei ole kuin kirjoittaa ja uskoa itseensä ja tekstiinsä. Ja toivon että jatkossa saan jotain rakentavampaa palautettakin aikaiseksi!
Mutta onnea tuleviin teksteihin ja sen turhan itsekriittisyyden hylkäämiseen =)!
Tätä oli kiva lukea! Huomaa, että olet kirjoittanut paljon ennenkin. Kannattaa kyllä höllätä kertomaasi itsekriittisyyttä hieman niin kirjoittaminen maistuu paremmalta. Minäkin olen vähän arka näyttämään tekstejäni kenellekään.
VastaaPoistaKyllä se siitä lähtee kun on hyvät pohjat alla!
Todellakin huomaa, että olet kerran jos toisenkin joskus kirjoitellut! Ja tämä on todella positiivinen ja miellyttävä asia huomata.
VastaaPoistaIhalien suuresti kaltaisiasi ihmisiä, jotka jaksavat nähdä vaivaa kirjoittamisen suhteen. Se on todella hienoa!
Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, että vaikka mielestäsi et saa ideoitasi pakattua valmiiseen muottiin. Tulevat nämä monenmoiset ideasi vielä joskus palvelemaan sinua. :)
Luova kirjoittaminenkin voi olla aika henkilökohtaista. On hienoa, että voit nyt näyttää muille minkälaista tekstiä olet pitänyt itselläsi piilossa!
VastaaPoistaKirjoittamistasi analysoivassa tekstissäsi on mukava aloitus. Toivottavasti pääset blogissa julkaistavien tekstien myötä turhasta itsekriittisyydestä! Ja mukava kuulla, että harjoitat luovaa kirjoittamista oma-aloitteisesti ja jatkuvasti.
VastaaPoista