Olen eksynyt risteyksessä
satoja kertoja väärään suuntaan
Pääni painaa tuhansia kiloja
harhaisista ajatuksista
hiljalleen haihtuvasta humalasta
vuosia pidätetyistä kyyneleistä
Ikuisuuden olen ollut
eläin häkissä
lukittuna kaltereiden taakse
alistettuna mustelmanvärisiin unelmiin
koska mitään muuta ei kuitenkaan koskaan ansaitse
tai ole edes mahdollista saavuttaa
Hiljalleen keho turtuu,
oppii elämään arpiensa kanssa
Tänään
astun varovasti muutaman askeleen suuntaasi
ja toivon koko sydämestäni
että tällä kertaa suunta on paras mahdollinen.
Etenkin runon alkupuolella on hyvä rytmi.
VastaaPoistaRuno kuvastaa hyvin edellisen tekstisi tuntoja!
Runo etenee soljuvasti, pidin rytmistä ja runon erilaisuudesta.
VastaaPoistaKaunis ja samalla karu. Hieno runo, joka täsmää edelliseen tekstiisi.
VastaaPoistaRuno kertoo pienen tarinan. Voi olla vaikeaa uskaltaa olla toiveikas.
VastaaPoista