Päätös

Astuessani ahtaan ja savuisen baarin ovesta ulos ympäröi raikas kesäyön ilma minut syleilyynsä. Sytytän tupakkani, vedän ensimmäiset henkoset hitaasti ja rauhallisesti. Tarkastan peilikuvani, musta mekkoni näyttää tänään tyrmäävän hyvältä. Sotken alkuillasta tupeerattuja hiuksiani entisestään ja näytän peilikuvalleni kieltä.

Jalkani alkavat kuljettaa minua kaupungin keskellä sijaitsevaa puistoa.

Kävelen jalkakäytävän reunalla tasapainotellen. Ympärilläni juoksee nuoria huumaantuneena onnesta sekä vapaudestaan. He kirmaavat kesäyön riennoissa, luomassa jälleen uusia ikimuistoisia hetkiä joille nauraa ystävien kanssa talvi-iltojen pimeinä tunteina. Kesäheilat, rakastumiset, kuplivat siiderihumalat, aurinkolasit, terassit, hiertymät jaloissa korkokengistä, nikotiinin kellastamat sormet. Valvomista yöt ja nukkumista päivät.

Riemu ottaa minustakin hetkeksi vallan. Saatan kuvitella olevani toinen tyttö jossain kaukana, eri elämäntilanteessa ehjempänä ja onnellisempana. Horjuen riisun korkokengät jalastani, hyppään autiolle autotielle ja huvittelen jonkin aikaa juoksemalla paljain jaloin keskellä tietä. Humala saa olon kevyeksi eikä minusta ole vuosiin tuntunut tältä.

Eikä minusta ole vuosiin tuntunut tältä.

Sisäistäessäni ajatusta räpyttelen hetken silmiäni. Ennen kuin ehdin estää sitä alkavat kyyneleet valua, yksi kerrallaan ne tippuvat poskilleni salakavalasti aurinkolasieni takaa. Ripsiväri maalaa poskille jokiuomia, suu vääntyy hieman alaspäin ja olkapäät alkavat vavahdella. Peruutan jalkakäytävän reunalle, istahdan varjossa viilentyvälle asfltille ja annan vuosia pidätellyn itkun tulla kyynel kerrallaan ulos.

Niiskutan, hengitykseni vavahtelee enkä ole koskaan ollut näin helpottunut sekä kaunis kun nyt. Annan vanhan kuoreni murentua edessäni, hajota yksi kerrallaan kootakseni palasista jotain uutta. Kyyneleiset kasvoni kääntyvät katsomaan vasemmalle, auringon viimeisten säteiden kirkkaus osuu silmiini. Hymyilen.

Tänään en palaa kotiin. Tänään löydän jonkun, joka osaa koskettaa minua satuttamatta.